Hoitaessa kannattaa olla mahdollisimman ripeä, vaikka tamma jaksaa hyvin asioita, voi joskus seisominen olla työlästä ja aiheuttaa levottomuutta. Jos kuitenkin on ympärillä tarpeeksi ihmeteltävää, niin silloin saa hieman lisäaikaa itselleen. Friinaa kannattaakin hoitaa yleensä ulkosalla, missä on paljon elämää. Muuten tamman hoitaminen on helppoa ja sujuu yleensä ongelmitta. Harjauksesta tamma pitää oikein paljon ja siihen kannattaakin kuluttaa hieman aikaa enemmän. Kavioiden putsauksessa ei ole ilmennyt ongelmia, pienestä asti Friina on oppinut nostamaan ne kiltisti ylös. Varusteiden laitto sujuu myös normaalisti hyvin, joskus tamma saattaa nostella suitsia laitettaessa päätänsä ylös, mutta asettuu nopeasti.
Taluttaessa kulkee rauhallisesti taluttajan vierellä ja antaa tämän määrätä vauhdin ja suunnan ihan suosiolla. Tarhasta hakiessa tulee yleensä ihan nätisti hakijan luo, eikä tarvitse leikkiä mitään kissa ja hiiri - leikkiä. Friinalla on tapana pyöriä maassa ja jotenkin kuraisella ilmalla se on kaksi kertaa hauskempaa, joten kannattaa varata hyvin aikaa märän päivän jälkeen Friinan puhdistamiseen.
Eläinlääkärin ja kengittäjän kanssa tamma tulee hyvin toimeen, mutta ainut ongelma on joskus tuo paikallaan seisominen. Muuten Friina on oikein rauhallinen piikkien ja muiden tutkimustoimien ajan. Usein neiti saakin kiitosta tästä upeasta ominaisuudesta.

Ratsastaessa Friina on hyvin yhteistyönhaluinen ja erittäin mukava ratsastaa. Se ei menetä hermojaan vaikka saisi välillä hieman epäselviäkin apuja, vaan jaksaa yrittää aina parhaansa mukaan. Friinan kohdalla ainakin pätee se sanonta, ettei vika ole koskaan hevosessa vaan ratsastajassa. Askeleet tammalla ovat yksi parhaimmista puolista. Ne ovat erittäin mukavat ja todella näyttävät, mikä on eduksi kouluratsastuksessa.
Friinan laji on ilmiselvästi kouluratsastus, onhan se kuitenkin koulupainotteisesta suvusta. Tamma jaksaa keskittyä harjoittelemiseen eikä väsy helposti, vaan jaksaa aina ja aina yrittää. Se yltääkin jopa vaativa a - tasolle asti! Lisäksi kouluratsastusta mentäessä Friina on enemmin kuulolla ja yrittää sataprosenttisesti.
Esteratsastus on mukavaa vaihtelua koulun ohella, mutta ei oikein tamman laji. Jotenkin tammalla ei ole niin paljoa intoa esteitä kohtaan kuin kouluratsastukseen. Kyllä radat usein puhtaasti menevät, mutta vaativat aikaa ja jos usein esteitä mennään, niin sitten saattaa mennä hätiköidyksi.
Maastossa Friina on hyvin mukava ratsu, kun ei oikeastaan säiky mitään. Ei kuitenkaan pidä olla liian rentona ja haaveissa tamman selässä, kun kuitenkin on hevonen kyseessä eikä koskaan tiedä mitä se voi keksiä.