Hoitaminen sujuu yleensä ongelmitta. Ori seisoo rauhallisena paikoillaan ja antaa hoitajan tehdä rauhassa hommansa. Harjauksesta ori pitää erittäin paljon, mutta saattaa säikyttää ihmisen, joka ei tunne oria, kun nojautuu välillä ehkä liiankin voimakkaasti harjaa vasten. Kavioiden putsaus ei ole tuottanut suurempia ongelmia, joskus Lari saattaa olla nostamatta kavioitaan, mutta kyllä ne aina lopulta sieltä nousevat. Ratsastuskamppeiden päälle saanti saattaa joskus olla ongelmallista, kun ori jäisi mieluummin karsinaansa mutustelemaan heinää. Suitsia laitettaessa se nostelee päätänsä korkealle ja satulaa laitettaessa saattaa ottaa muutaman sivuaskeleen. Ei ole kyllä koskaan sellaista päivää, että ei olisi niitä varusteita saatu päälle. Lari yleensä luovuttaa, jos hoitaja ei sitä ole ensimmäisenä tehnyt.
Taluttaessa ori kulkee kiltisti vierellä eikä lähde menemään omia menojaan. Jos jossain lähettyvillä on tamma, joka viettelevästi kutsuu oria luokseen, niin sitten kannattaa olla varovainen. Jopa niin tyyneltä oriilta kuin Larilta löytyy myös orimaisuutta, jos vain tammoja on läheisyydessä. Kesäisin orilla on myös tapana nappailla mukaansa ruohonkorsia ja jos taluttaja ei ole varuillaan, voi hän päätyä maahan makaamaan. Lari kyllä jää viereen seisomaan sen näköisenä, ettei ole tehnyt yhtään mitään. Tarhaan päästyään ori vetää sellaiset showt siellä, että oksat pois alta vaan! Se menee ympäri tarhaa pukkilaukalla ja tekee äkkijarrutuksia. Siinä voi vain ihmetellä, että mihin se rauhallinen ori katosi, joka oli äsken hoidettava.
Kengittäjän ja eläinlääkärin kanssa Lari tulee hyvin toimeen. Ori saakin yleensä kehuja, kuinka helppo ja kiva sitä on hoitaa.

Ratsastaessa Lari on rauhallinen, joskus saattaa olla suorastaan laiska. Näinä päivinä saa tehdä oikein kunnolla töitä, että ori kulkisi johonkin. Kyllä se kulkee, jos vain jaksaa yrittää. Lari vastaa helposti apuihin eikä siltä mene hermot, jos ei tule jatkuvasti selviä ja täydellisiä apuja. Se yrittää aina tehdä parhaansa, paitsi nopeuden suhteen. Askeleet tällä herralla ovat ensinäkin upeaa katsottavaa (silloin, kun se nostelee niitä koipiansa) ja toisena ne ovat älyttömän mukavat istua. Varsinkin laukka on ihanan pehmeää.
Kouluratsastus on tämän herran alaa, sen koko olemus muuttuu, kun käydään menemään jotain rataa. Ori keskittyy 100 prosenttisesti eikä oikeastaan huomioi muuta maailmaa. Jopa maneesin ulkopuolelta kuuluvat äänet eivät sitä häiritse vaikka muuten saattaisin hieman säpsähdellä. Lari on myös innokas oppimaan uutta ja tuntuu, että se imee itseensä kaikki uudet liikkeet mitä sen kanssa käydään. Oriilla onkin kapasiteettiä vaativa b – tasoon asti.
Esteratsastus menee sekin, jos selässä on kokenut ratsastaja. Lari saattaa hieman kiihdyttää välillä vauhtiaan ehkä liikaakin, jolloin pudotuksia tulee enemmän. Yleensä tämän vauhdin kiihdytys on vielä niin huomaamatonta, että sen huomaa vasta sitten, kun vauhti on ihan liian kova. Lari vaatii myös ratsastajan, joka ei epäröi. Nimittäin jos ratsastaja epäröi vähäänkään, ori vaistoaa sen ja yleensä kieltäytyy tai menee epävarmasti yli. Eikä esteitä mentäessä ole sellaista kiiltoa oriin silmissä kuin koulua mentäessä.
Maastossa Lari saattaa olla hieman säikympi ja tuntuu välillä, että se näkee mörköjä joka puskassa. Ei se yleensä ota kuin muutaman sivuaskeleen ja näyttelee kuin olisi tapahtunut maailmanloppu. Lopulta se jatkaa matkaansa rauhallisena ja saattaa parin sadan metrin päästä nähdä uuden mörön. Useamman ratsukon mennessä Lari on vähän rauhallisempi kuin yksinään. Varsinkin talvisaikaan, erityisesti hämärässä ori tuntuu näkevän koko ajan jossain jotain. Kesällä sentään maastoilu sujuu vähän paremmin.